I have been dormant for years. I really love knitting and crochet, but have not been doing much for the last 15 years, since I have been busy with other forms of creating. I am one of those people who gets into things and forgets totally everything else, so while I have been creating things from glass for years now, not much else has fit into my days. However, things changed a bit in a last year after some hard things we had to face. We reconsidered totally our priorities and decided to live happy instead of living "successfully". We decided to sell our house, donate our belongings from furniture to clothing and personal stuff, buy an RV and step outside our comfort zone. This is exactly what we ended up doing, we sold few items, but got soon tired of the hassle and just donated everything with the exception of my glass studio, which has been packed away for almost a year now. Now we are mostly ready to follow our dream, which is to live full time in a motorhome and travel the North America until we get tired of it. One day I just realized how much I missed creating things and that my Pinterest boards were filling up from patterns and ideas to do with yarn. I purchased my first ever interchangeable set of needles and took a dive.
I started knitting and crocheting like I had years before but felt like I didn't have much time outside the work to get things done. That was about to change though. One of the big turns in my life is that I "retired" couple weeks ago from my job and now I can knit and crochet, sew, spin or do what ever my hearts desires! I am sure my everyday life still keeps me busy setting things up for our upcoming travels until we can finally pull up the anchor and hit the road for unknown time. Until then, when ever I have time I will pull out my needles, hooks, carders or electric spinner and let the thoughts be all fluffy, warm and soft. But I will do it only when I feel like it, no pressure just the joy of creating.
My first big project I started is a bed cover for the RV. We have a monster RV, looks like from the scene in the movie Mad Max, very masculine and totally macho decoration. It was made in 2002, but it looks like 80's heavy metal band lived there... 35 years ago. The inside is in great shape, but the colors are black and white, which I really don't even consider colors, but luckily we can do something about it. We are planning to change some things and since we are doing it, might as well let some color in. The bed cover I am making is definitely going to be colorful, though not sensory overload... at least I don't think so, what do you think? It is still far from being ready, I only have half of it done and it always seems to be the last of my projects that gets any attention. It might be doomed to last forever but lets hope we will see some progress there too.
The pattern is Attic24's ripple pattern (the image above) and it is very simple though for a king size bed I would choose a little different pattern and a little different yarn too if I knew then what I know now. It will be all great once it is done but using worsted weight cotton yarn makes it really heavy to crochet and since there is no "holes" in the pattern it is a bit much for a slow crocheter like I am. Not letting it put me down, I will conquer this splash of color and get it ready hopefully before we decide to sell the RV and settle down on a nice farm.
Tuntuu kuin olisin nukkunut talviunta useamman vuoden. Neulonta ja virkkaus on ollut aina lähellä sydäntäni, mutta viimeisen 15 vuoden aikana se on ollut kovasti paitsiossa kun olen keskittynyt muunlaiseen luomiseen. Minähän tuppaan aina heittäytymään kaikenlaiseen luomiseen niin että keskityn siihen unohtaen kaiken muun. Olen kovasti keskittynyt elämäni suureen rakkauteen lasiin, eikä elämääni paljon muuta ole sitten mahtunutkaan. Mutta ajat ovat kuitenkin muuttuneet hieman viimeisen vuoden aikana kun kohtasimme odottamattomia vaikeuksia ja päätimmekin asetella asiat tärkeysjärjestykseen ja asettaa laadun määrän edelle. Päätös tehtiin talon myymisestä, omaisuuden lahjoittamisesta huonekauluista ja vaatteista enemmän henkilökohtaisiin tavaroihin asti, asuntoauton osto ja hyppy tuntemattomaan. Ja näin juuri tehtiin, muutaman huonekalun myynnin jälkeen totesimme stressin vain kasvavan ja päätös kaiken lahjoittamisesta hyväntekeväisyyteen syntyi. Ainoastaan lasistudioni säästyi, sillä tarkoituksenani on tulevaisuudessa työskennellä lasin parissa. Olemme lähes valmiita lähteä seuraamaan sydämmemme ääntä, muuttamaan asuntoautoon ja lähteä kiertämään Pohjois-Amerikkaa kunnes väsymme nomadimaiseen elämään. Eräänä kauniina päivänä ikävöidessäni luomista huomasin etta Pinterest profiilini oli pullollaan ohjeita virkkaukseen ja neulomiseen muiden käsitöiden ohella. Niinpä ostin ensimmäisen vaihtopäisen puikkosetin ja sukelsin käsitöihin innolla.
Aloitin neulomisen ja virkkaamisen kuin en olisi koskaan puikkoja tai koukkua laskenutkaan käsistäni, ainoana harmina että työnteko tuntui harmillisesti verottavan harrastusaikaa. Pian muutos tähän olikin tulossa ja se onkin yksi suurista etapeista elämäni varrella, päätin vetäytyä "eläkkeelle", nyt jo kaksi viikkoa joutilaana olleena voin neuloa, virkata, ommella, kehrätä tai tehdä mitä mieleen juolahtaa ja sydän halajaa. Elämä ei kuitenkaan ole pelkkää nautiskelua rakkaan harrastuksen parissa, vaan suuri osa ajasta tulee omistettua lähdön valmistelulle ja kun se tulee kohdalle, ei lopusta ole tietoa. Mutta mitä sen jälkeen tapahtuukaan on vielä sumun peitossa ja yritän kun vain on mahdollista ottaa koukut, puikot, karstaimet tai rukin käsiini ja kaikki mitä silloin ajatuksissani on sisältää pörröisiä, hahtuvaisia, lämpöisiä ja pehmeitä asioita. Luomista ilman tuskaa, silloin kun itselle sopii.
Ensimmäinen suuri työni jonka aloitin on päiväpeite asuntoautoomme. Asuntoautomme on aika peto ja näyttää monsteri-autolta Mad Max elokuvasta, miehekäs ja ehkä "hitusen" macho sisustukseltaan. Vuosimalli on 2002, mutta sisustus näyttäisi olevan parikymmentä vuotta aikaisemmalta aikakaudelta, ja voisinkin kuvitella sukkahousu hevareiden moista keikka-autona käyttäneen. Asuntoauto on hyvässä kunnossa, mutta musta valkoinen sisustus ei oikein ole mieleeni. Onneksi asian hyväksi voimme jotain tehdäkkin ja tarkoituksena onkin vähän vähentää mustan osuutta ja päästää auringonpaiste sisään värin muodossa. Päiväpeittoni on takuulla värikäs, mutta toivottavasti ei kuitenkaan mene liiallisuuksiin, itse uskon sen toistaiseksi vielä "sulautuvan" sisustukseen, mutta en tiedä varmasti, mitä luulet, onko liikaa väriä? Olen vasta puolessavälissä ja aina tuntuu että kaikki muut keskeneräiset työt ovat etusijalla, mutta toivotaan että peite edistyy joten kuten.
Ohje peittoon on Attic24:n ripple nimisestä mallista ja on aloittelijallekkin sopiva vaikeusasteeltaan. Tosin kyseessä oleva peitto on jenkkilevyiselle parisängylle ja jos olisin tiennyt lankaa valitessani mitä tiedän nyt niin olisin ehkä valinnut toisin. Tulen varmaan olemaan työhöni tyytyväinen, mutta paksu puuvilla painaa paljon tekovaiheessa ja tiiviin mallin vuoksi hitaalla virkkaajalla on työrupeamia edessä vielä pitkäksi aikaa. Mutta periksi ei anneta vaan väriä on asuntoautoon saatava vaikka ikä ja terveys menisi, toivottavasti kuitenkin ennenkuin matkustelumme on kokonaan ohi.
No comments:
Post a Comment